Eilisen iltariekkumisen takia aamu käynnistyi aika hitaasti ja polulle päästiin vasta, kun aurinko oli jo noussut kuumana taivaalle. Polun alkupisteen löytäminen oli aikamoisen haastavaa. Lopulta uskalsimme mennä vuohiaitauksen portista läpi ja pääsimme oikealle polulle. Polku seuraili rantaa, välillä käveltiin aivan rantakivikossa ja välillä hiukan ylempänä polulla.
Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita. Turkoosia vettä, rannan karuja muotoja ja havupuita, joiden pitkien, heleänvihreiden havujen läpi aurinko siivilöityi kauniisti.
Ylempänä Agios Pavlosin bysanttilainen kappeli. Kappelin jälkeen olisi kuulunut etsiä polku heti ylös. Näin me yritimmekin, mutta hukkasimme jonnekin ylöspäin menevän polun ja johkaannuimme takaisin rantaan... virhe.
Päivä oli todella kuuma, lämpötila hipoi 35 astetta ja aurinko paistoi armottomasti. Vuohenraato polttavalla hiekalla kuvasti hyvin päivän tuskallisen näännyttävää ilmaa. Ymmärsin niin hyvin tuota nääntynyttä vuohta. Jokainen varjopaikka tuli tarkkaan käytettyä hetken lepotaukoihin.
Edessä näkyy jo jyrkänne, joka oli tämän päivän hankalin osuus. Tässä vaiheessa oikea polku menee jo ylempänä, mutta me seurailemme vielä jotain hämäyspolkua rannassa. Jyrkänteen alakautta ei päässyt etenemään, joten kiipeilyhommiksi meni taas.
Rannan loputtua oli pakko nostaa katse ylös ja lähteä hamuamaan jotain reitin tapaista ylös jyrkänteen päälle. Rinteessä näkyi paljon pieniä polkuja, monet ihmiset ennen meitä olivat etsineet reittiään ylös. Monet olivat menneet tosi uhkarohkeista paikoista ja minäkin kokeilin muutamaa hurjaa reittivalintaa, mutta lopulta aina järki voitti ja jatkoin paremman kiipeilykohdan etsimistä. Kelvollinen kiipeilykohta löytyi, kun olin tunnin verran kolunnut isoa rinnettä ristiin rastiin. Oli aika voittajafiilis löytää rinteen yläosasta oikea, iso polku ja pitää hetken lepotauko sillä välin, kun Kävelijä selvitteli tietään rinnettä ylös.
Päivän loppumatka oli helpohkoa polkua, mutta kuumuus teki matkasta raskaan ja muutamaan kertaan olin ihan varma, että tämä polku ei ikinä lopu mihinkään. Aina mutkan takaa paljastui pitkä pätkä lisää polkua ja hartaista toiveista huolimatta seuraavankin mutkan takaa paljastui uusi pitkä pätkä polkua.
Edessä häämöttävät jo ensimmäiset talot ja tavernat Loutron edustalla, mutta vielä on muutamia mutkia ja harjanteiden ylityksiä ennen kuin päästään perille.
Aurinko alkoi jo laskeutua ja vuoret loivat pitkiä varjoja maisemaan, kun lähestyimme Loutroa. Polku kulki hetken aikaa vuohilaidunten välissä.. joskin tällä kertaa kävelijät oli pakotettu ahtaaseen tilaan ja vuohille oli varattu kaikki tila ympäriltä. Hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti