Mansikkapaikkani

Antiikin kreikkalaisen mytologian mukaan ensin oli Kaaos (Khaos- pohjaton, mieletön kuilu). Hänestä syntyi Gaia, äiti maa, joka synnytti kumppanikseen Uranoksen, taivaan. Heidän liitostaan syntyi 12 lasta. Heistä kaksi, Kronos ja Rhea, lyöttäytyivät yksiin ja saivat liudan lapsia, muiden muassa Zeuksen, jumalten johtajan.

Jos minulta kysytään, niin kaaos näkyy edelleen kreikkalaisessa ja kreetalaisessa elämänmenossa. Sähköjohdot risteilevät katukuvassa varsin mielikuvituksellisesti, aikataulut ovat hyvin ohjeellisia ja kahta samanlaista Kreetan tiekarttaa ei varmasti ole olemassa, jokaiseen karttaan tiet on merkitty eri tavalla. Mielestäni hyvin kuvaavaa on tarina saaren ylpeydestä, kansallistiestä. Kansallistie oli ollut jo pitkään lähes valmis, mutta pieni pätkä Rethymnonin lähellä oli vielä rakentamatta, silti tämä pätkä näkyi jo kartoissa. Tien pätkä saatiin kuntoon vasta vuosikymmenen päästä, mutta kun tie viimein oli valmis, sitä viimeistä pätkää ei enää näkynyt missään kartassa. Hassu homma Kreetalla on se, että vaikka monet ennakkotiedot eivät oikein pidä paikkaansa, niin jotenkin sitä löytää itsensä oikeaan paikkaan kuitenkin.

Yllä oleva kuva kertoo paitsi kaaoksesta myös kreetalaisten mielettömästä luottamuksesta ihmiseen. Kesäkuun alun reissulla mietiskelimme siskoni kanssa mitähän mahtaisi tapahtua, jos vääntäisimme kaikki namikat kiinni yllä olevasta härvelistä. Luultavasti koko kylän vedenjakelu tyssäisi siihen paikkaan. Tässä tämä härveli kuitenkin on kaikkien ulottuvilla, täysin suojaamattomana. Ja vesi kulkee.

Kauneuden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta.

Kauneus.. sitä on Kreetalla joka puolella. Sitä on mahdoton valokuvata, yrittänyt olen. Täytyisi olla kamera, joka kuvaa joka suuntaan ja johon voi tallettaa myös merentuoksuisen tuulen, vuoristoyrttien tuoksut, maasta hohkaavan lämmön ja kaikki ne äänet. Karua ja kaunista.

Vastakohtia, niitä Kreeta on pullollaan. Yllä olevassa kuvassa yli 2000 vuotta vanha oliivipuu ja pian 6-vuotta nuori, tuleva eskarilainen nojailevat toisiinsa.

Saman puun sisältä kuvattu ylöspäin. Puu tuottaa vieläkin oliiveja, vaikka sen sisus on ontto.

Dionysos oli suosituin jumala, sillä hän oli viinin jumala, jolla oli viininlehväseppele päässään ja kädessään murateilla koristeltu thyros-sauva.

Rakitehtaassa tutustumassa. Toki oli mielenkiintoista kuulla miten rakia, eli paikallista viinirypäleen kuorista valmistettua pontikkaa tehdään, mutta paikan valokuvauksellisimpia kohteita olivat nämä pikkukillit.

Poseidonin valta-alueena olivat meret, joet ja lähteet ja tunnuksina olivat hevonen ja valtava kolmikärkinen. Hän oli ilkeä ja epäsuopea jumala, joka huvitteli järjestämällä maanjäristyksiä ja kovia myrskyjä.

Hanian kaduilla näkee jos vaikka mitä. Paikallinen kalakauppias taisi olla vähän ihmeissään, kun kuvasin hänen vonkaleitaan.

Hestia oli kreikkalaisessa mytologiassa kotilieden, perhe-elämän ja valtiollisen elämän suojelija ja oli yksi 12 olympolaisesta jumalasta.

Tuntuu, että minun pitäisi ensin vähän puolustella: ei minulla yleensä ole tapana kyttäillä ihmisten koteja. Mutta Kreetalla kodit ovat jotenkin niin erilaisia, värikkäitä, koristeellisia.. on kauniita ovia, ikkunanpieliä ja pihapiirejä. Väkisinkin loman jälkeen huomaa, että lähes puolet kuvaamistani kuvista on jonkun kodin osasia. Yllä pieni sivukuja Hanian vanhassa kaupungissa. Rottinkituoli kutsuu istumaan ja vaihtamaan kuulumisia naapurin kanssa. Vastustin kutsua tämän kerran.

Mitäpä, jos tässä olisikin minun kotini? Tai edes kesämökki. Vamoksen kylä Hanian ja Rethymnonin puolivälissä oli jossain vaiheessa jo lähes autioitunut, mutta aktiiviset kyläläiset ovat kunnostaneet vanhoja rakennuksia hotelleiksi ja myytäväksi. Nyt kylä on taas aktiivinen ja houkuttelee satunnaista matkailijaa ostamaan täältä mökin itselleen. Yllä olevan kuvan talossa on vapaata asuintilaa katumainoksen mukaan.. melkein jo aloin harkitsemaan.

Frappé -kahvilla Vamoksen taidekahvilassa. Taustalla Lefka Ori eli valkoiset vuoret, vielä hitunen lunta on huipulla kesäkuun alussa. Ei pöllömmät näkymät.

Najadit ovat kreikkalaisessa mytologiassa makean veden nymfejä – alempiarvoisia jumaluuksia, jotka olivat kiinteästi yhteydessä jokiin, puroihin ja lähteisiin. Mikäli najadin vesikeho kuivui, myös itse najadi kuoli.

Argiroupolin kylässä lirisee pieniä putouksia joka puolella. Ei ole kovin vaikeaa kuvitella tänne pientä haltiaolentoa, joka vastaa puron tasaisesta virtauksesta.

Najadit kuvattiin usein lähteensä vierellä seisoviksi nuoriksi ja kauniiksi tytöiksi. Useat najadeista avioituivat paikallisten kuninkaiden kanssa. Antiikin aikoina najadit nauttivat huomattavaa arvostusta, ja heille uhrattiinkin lampaita, viiniä, hunajaa ja öljyä.

Onkohan yllä olevassa kuvassa najadi vai itse Demeter, hedelmällisyyden jumalatar, joka opetti ihmisille maanviljelyn taidon ja oli elonleikkuun ja sadonkorjuun suojelija. Muhkeita vesimeloneja pikkujätkä on kuitenkin löytänyt.

Zeus oli titaanien Kronoksen ja Rhean poika. Zeuksen isovanhemmat olivat Uranus (taivas) ja Gaia (maa). Hän syntyi ja kasvoi Kreetalla. Saatuaan tietää ennustajalta, että hänen lapsensa kukistavat isänsä vallasta, Kronos nieli kaikki lapsensa paitsi nuoren Zeuksen, joka onnistui välttämään tämän kohtalon hänen äitinsä syöttäessä Kronokselle kiven poikansa sijasta. Zeus tuli ylijumalaksi vapautettuaan veljensä ja siskonsa sekä kukistettuaan Kronoksen ja tämän kannattajat kymmenvuotisessa sodassa.

Elafonisi. Täällä jos missä on taivas ja maa yhtä ja väkisinkin alkaa uskomaan vanhoihin myytteihin. Melkein jo etsii katseellaan Zeuksen syntymäluolaa. Korkeat vuoret, sininen taivas, kirkas meri, hieno hiekka.. tässä on aikalailla kaikki, mitä ihminen voi ololtaan toivoa.

Pikkujätkä oppi hienosti snorklaamaan. Yhdessä tutkimme ohi uiskentelevia erikoisia kaloja ja pohjassa möllöttäviä merisiilejä. Unohtumaton kokemus, kummallekin.