tiistaina 11. maaliskuuta 2008

Keijun ruokalista

Keijukainen lähti suolammelle, jonka rannalla asui "iloinen sammakko". Erästä sammakkoa sanottiin iloiseksi sammakoksi, koska hän oli kova nauramaan, ja myös hänen omistamansa pienen kahvituvan nimeksi oli vähitellen tullut "Iloinen sammakko". Siellä olivat jo aamupalalla etana, sisilisko, samoin iloisen sammakon hyvä ystävä Haikea sammakko, ja he kaikki odottelivat juuri annoksiaan, kun pieni keijukainen pyyhälsi paikalle.
- Kumpaa sinä, keijukainen, otat, linnunmaitoa vai vihvilähakkelusta? kysyi iloinen sammakko ystävällisesti. - Vai haluatko voikukkasalaattia?
- Kiitos, mutta minä olen aivan kylläinen, sillä olen jo tänä aamuna syönyt ketunleipiä, sanoi keijukainen. - Minä tulin vain uutisia kertomaan. Suuria uutisia! Voitteko kuvitella, tuonne metsään on pudonnut auringonmuna!

Elsa Beskow: Auringonmuna

Elsa Beskowin Auringonmuna oli lapsena lempikirjani ja ehkä se on sitä vieläkin. Sain kirjan kummitädiltäni 5-vuotislahjaksi ja se on kulkenut mukanani monet muutot ja nyt luemme sen Taavin kanssa iltasaduksi harva se ilta. Kirjassa on vallan hurmaava kuvitus ja tarina on niin taianomaisen viaton, että sitä on ihana lukea lapselle.

Auringonmunassa on kyllä yksi kohta, mikä minua on aina hiukan harmittanut. Nimittäin se, että keijukainen oli niin kiireissään, ettei ehtinyt istumaan iloisen sammakon aamiaispöytään maistelemaan vihvilähakkelusta ja linnunmaitoa. Olisin niin kovasti halunnut lukea kuvauksen siitä, miltä nämä erikoiset herkut maistuivat.

Kun sitten näin MonkeyFoodin järjestämän maaliskuun kirjallisen ruokahaasteen niin en voinut olla osallistumatta!! Muutamia iltoja pohdiskelin vihvilähakkeluksen koostumusta, linnunmaito ja ketunleivät olivat helpompia järjestää keijun ruokalistalle. Vihvilähakkelukseen halusin vahvan makuiset lehtikasvit, kesällä tämä tehtäisiin tietenkin villivihanneksista kuten vuohenputkesta, poimulehdestä ja ahomansikan lehdistä, mutta nyt talvisaikaan täytyy tyytyä kaupan ruukkusalaatteihin. Keijun ruoka ei ole kuitenkaan kitkerää vaan enemmänkin aavistuksen makeaa, joten joukkoon sujahti taateleita, minttua ja anista. Lopputulos oli selvästi vihvilähakkeluksen makuinen, tosi hyvää!

Keijukaisethan tunnetusti välttelevät raffinoituja hiilihydraatteja, joten linnunmaidossa ja ketunleivissä makeutta on haettu mahdollisimman käsittelemättömistä aineksista. Tervetuloa pöytään, keijukaisen ateria on katettu.


Linnunmaito: (n. 5 dl)

1 dl kuorittuja manteleita
3 pehmeää taatelia
n. 5-6 dl vettä
(tilkka Baileys-likööriä)

Poista taateleista kivet, jos niissä on. Laita mantelit ja taatelit likoamaan pieneen määrään vettä hetkeksi. Kaada mantelit, taatelit ja liotusvesi tehosekottimeen ja hienonna tahnaksi. Lisää vettä vähitellen, kunnes maito on sopivan notkeaa. Siivilöi harsokankaan läpi kannuun, puristele lopuksi harsokangasta käsin, että saat kaiken maidon valutettua. Käytä harsokankaan sisään jäävä mantelirouhe alla oleviin ketunleipiin.

Linnunmaidon joukkoon sopisi hyvin loraus Baileys-kermalikööriä, mutta koska tämä linnunmaito on nyt keijun ruokalistalla niin jätin liköörin pois. ;)


Ketunleivät: (n. 35 kpl)

n. 1 dl linnunmaidosta jäänyttä mantelirouhetta
1 ½ dl grahamjauhoja
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl intiaanisokeria
½ dl hunajaa
1 tl inkivääriä
150 g voita

Sekoita mantelirouhe, jauhot, intiaanisokeri, hunaja ja inkivääri kulhossa. Paloittele rasva ja vaivaa se seokseen. Anna jäähtyä jääkaapissa ainakin tunti ennen leipomista. Kauli taikina pienissä erissä, ota pienellä sydänmuotilla lehtiä ja asettele ne pellille kolme tai neljä aina toisiinsa kiinni ketunleivän tapaan. Paista 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia.


Vihvilähakkelus: (3-4 annosta)

1 ruukku rucolaa
1 ruukku roomansalaattia
1 dl kermaviiliä
1 dl pehmeitä taateleita
1 tl minttua
1 tl anista jauhettuna

Irrota roomansalaatista niin monta lehteä "lautaseksi" kuin tarvitset. Silppua loppu roomansalaatti ja rucola pieneksi hakkelukseksi. Poista taateleista kivet jos niissä on, silppua pieneksi. Laita salaattikulhoon kermaviili, lisää siihen taatelisilppu, kämmenpohjassa hienonnettu minttu ja morttelissa hienonnettu anis, sekoita hyvin. Lisää viimeiseksi salaattisilppu ja anna makujen tasoittua jääkaapissa jonkun aikaa.

Annostele salaatinlehdille ja tarjoile keijukaisille linnunmaidon ja ketunleipien kanssa.
Satumaista herkkuhetkeä!

5 kommenttia:

ylimuuli kirjoitti...

Aivan haltioittavaa <3 ja varmasti maittavaa. t. muulirunoilija :-)

Jams kirjoitti...

Keijun eväät näyttää yllättävän ravitsevilta, eikä ollenkaan heppoisilta.

hanna sopasta kirjoitti...

Oi mitä suloisuutta! Ja mikä valloittava blogi muutenkin!

ylimuuli kirjoitti...

Haha huomaan että olen kommentoinut edellistä haasteosallistujaasi aivan samoin haltioituneena ja nyt vasta ymmärrän, että olet sama ihminen :-D

Hilikku kirjoitti...

Ylimuuli: sinä selvästikin haltioidut näistä viherpiiperryksistä. :-D
Nythän tätä vihvilähakkelusta voisi kokeilla kuten tekstissä mainitsin, poimulehteä jne..